Maukas mutu

Kesä tuntui jatkuvan, vaikka loma olikin loppu. Heinäkuu oli vaihtunut elokuulle, mutta päivittäinen lämpötila oli  jatkuvasti 30 asteen tuntumassa, välillä yli välillä alle. Ukkoskuurot menivät voimakkaina ohi noin viikko sitten, silloinkin olin kalassa, onneksi rannalla. Komeaa katsottavaa., mutta kalastuksen ne sotkivat rannallakin aika totaalisesti. Piti hakeutua tuulen ja sateensuojaan. Onneksi oltiin kalassa kaupungilla ja katoksia säänsuojaksi löytyi.

Ukkoskuuro meni ohi ja kuhat olivat joesta kadonneet

Nyt helle oli jatkunut ilman ukkoskuuroja taas useita päiviä. Se voisi tietää sitä, että olisi mahdollisuudet kunnon ahven saaliiseen pohjaongella....Mutta mieli teki lähteä mudun pyyntiin. Tänäkesänä ei sitä oltu vielä tosissaan tavoiteltu, joten päätin kaverini kanssa tehdä täsmäiskun eräälle mutupurolle.

Mutu kuuluu särkikaloihin ja sitä esiintyy runsaasti niin järvissämme kuin puroissammekin. Järvistä se on onkivälinen vaikeasti tavoitettavissa, muiden lajien ehtiessä ensin syötin kimppuun. Mutta kirkasvetisissä kitupuroissa, joissa hapekas vesi juuri ja juuri lirisee kivien yli, on mutu pääkalalaji, elli peräti näiden purojen ainut asukki. Näistä paikoista sitä kannattaa tavoitella myös aktiivivälinein.

Ulkonäöltään mutu muistuttaa ehkä enempi pientä taimenta kuin perinteisiä särkikaloja. Ja maultaa....no siitä muutama sana alempana. Kooltaan mudut ovat pääasiassa sellaisia 5-9 cm mittaisia ja tietenkin pienempiäkin. Joukossa uiskentelee kuitenkin myös yli 10 cm vonkaleita, suomen ennätyksen ollessa tällähetkellä 12,3 cm ja vapavälinein pyydetty suomenennätys 11,9 cm.

Varustauduimme mudun ongintaan pienillä lirkkivavoilla. Monella purolla vavassa saa kuitenkin olla pituutta 30-40 cm, eli pelkät talvipilkkivavat eivät ole ne parhaat mahdolliset Koukkukokona ei kannata käyttää mielestäni mitään kaikista pienintä, koska se hidastaa koukun syötittämistä ja kalanirroitusta. Sellainen 24 koon koukku höystettynä pienellä madon palasella  toimi esimerkiksi tällä reissulla erittäin hyvin.

Ja sitten onkimaan kivien koloista ja hakojen  vierustoilta. Puroon katsottaessa voi olla, ettei kaloja havaitse ensimmäistäkään. Mutta kun veteen heittää  lirkkikoukun syötteineen, niin hetkessä sen ympärillä saattaa olla useita kymmeniä mutuja. Sieltä ne kuin tyhjästä ilmestyvät syötin ympärille.

Mutujen onkiminen on mukavaa puuhaa, niinkuin kalastus aina. Kauniita kaloja on mukava nostella ylös, saalista tulee joskus samaan tahtiin kuin pikkuahventa hyvästä avannosta talvella. Ja sen ison saaminen tuo tähänkin jännitystä. Mutu on niitä harvoja lajeja, joissa suomen ennätystä voi päästä ainakin lähelle senttimääräisesti suht helposti.

Mutupurolla ongittaessa tulee tutuksi erillainen vesiluonto. Karuissa kirkasvetisissä kitupuroissa on oma viehätyksensä. Myös niiden öttiäisissä. Joku sanoi ettei tänäkesänä ole itikoita, mutta minä taisin löytää minne ne kaikki ovat menneet!

Ongimme työpäivän päälle parituntisen mutuja, nautimme luonnon rauhasta, itikoiden ininästä ja hirven ääntelystä. Saaliiksi otin mukaan noin 50 mutua. Suurin yksilö tällä reissulla oli 11 cm ja painoa 12,1 g. Eli ei ihan suomenennätys, mutta oma ennätys kuitenkin. Mutuja tuntuu olevan loputtomasti tässäkin pikkupurossa. Mutta pienvesistöt ovat aina herkemmin haavoittuvia kuin isot vedet, joten kohtuus tässäkin pyynnissä.

 Siellä se puro kulkee, metsän keskellä

Purossa on koskipakkoja, suvantoja joissa kasvillisuutta. Ihan kuin isompi virta pienoiskoossa.

 Mutuja on hyvä säilöä kalastuksen aikana puronvarressa liikkuessa vaikkapa vesipulloon, jossa ne pysyvät hengissä.

 Saalista. Kaksi ylintä kokoluokkaa joita saaliista valtaosa. Kaksi alinta reissun suurimmat

Saalista kylmälaukun kannella. Kesähelteillä syytä ottaa mukaan välineet, joilla kalat saa kuljetettua kotiin kylminä. Minulla mukana oli pieni kylmälaukku ja kylmäkalleja, jotka jäähdyttivät saaliin.Helteellä pikkukalat pilaantuvat lämpimässä nopeasti.

RUOKAA MUDUSTA
Särkikalat eivät monestikaan kesällä ole maultaan parhaita mahdollisia. Kirkasvetisessä purossa uivat mudut eivät kuitenkaan ota puronvedestä makuvirheitä, järvimudusta minulla ei ole kokemusta. Kooltaan mudut ovat noin neulamuikun kokoisia, joten samoja reseptejä siihen voi käyttää; paistaa, friteerata, suolata jne. Suolistaminen kaloille on  tehtävä ja se on hieman työlästä. Itse leikkaan pienillä saksilla mudun pään pois ja mahan auki. Putsaan siis ihan kuin isommankin kalan. Ehkä juuri pienen kokonsa vuoksi suolistaminen muikunperkaustyyliin ei onnistu. Ateraille mutuja tulee varata 50 kpl / ruokailija, ellei sitten satu jostain löytämään erityisen suuria yksilöitä.

Sitten vaan suolaa, pippuria ja ruisjauhoja mutujen päälle. Leivitys ja paistaminen pannulla kauniin ruskeiksi ja rapeiksi. Kaveriksi salaattia ja majoneesi-ranskankerma-yrttidippiä (50:50 ja tilliä lisäksi vaikkapa). Näitä sattui nyt jääkaapista löytymään

Ja on muuten herkullinen kala. Erittäin pehmeän makuinen ja ruotokammoisille tiedoksi, ruotoa ei huomaa ollenkaan. Sanoisin, että vähintään yhtähyvää kuin pikkumuikku, mutta tämän lajin kohdalla samaan hintaan saa vielä onkimisen riemun.

Pienen satsin tein myös mutuja umpiopurkkiin. Eli mutuja, ripaus suolaa, sitruunaa ja öljyä. Kuumennus noin 95-98 C asteeseen ( ei saa kiehua), jossa niitä tulee pitää muutama tunti. Tästä siis ei tule täyssäilykettä, vaan tuote ainoastaan ns pastöroidaan. Näin valmistetut kalat tulee säilyttää jääkaapissa ja käyttää ruuaksi mieluiten viikon-parin sisällä, avattu purkki parissa päivässä. Kuitenkin maukasta syötävää vaikkapa leivänpäälle tai salaatteihin. Valitettavasti kauniin mudun ulkonäkö kärsii tässäkin valmistusmenetelmässä....

Sitruuna-öljyyn umpioituja mutuja uusien perunoiden kanssa.